imperiumi.net
Tero Lassila

Nightwish, yksi Suomen metallimaailman kirkkaimmista tähdistä, on saanut viidennen pitkäsoittonsa Oncen valmiiksi ja on paraikaa lähdössä pitkälle maailmankiertueelle. Nightwish jatkaa maailmankiertuettaan vuoden 2005 joulukuuhun asti. Välissä pidetään luonnollisesti jonkun verran taukoja - onhan bändissä kaksi perheellistä miestä. Yhtye järjesti näyttävän ja mahtipontisen levynjulkistuskonsertin toukokuun loppupuolella kotikaupungissaan Kiteellä. Tapasin Nightwishin säveltäjä-sanoittaja-kosketinsoittaja Tuomas Holopaisen pari päivää ennen odotettua keikkaa.


Kitee on tällä hetkellä päälaellaan tämän suuren tapahtuman vuoksi. Yleisöä ja vieraita on tullut aina Etelä-Amerikkaa myöten. Miksi halusitte järjestää levynjulkistuskeikan ja samalla kiertueen avauskeikan juuri täällä Kiteellä?
- Siihen on vain yksi syy; me ollaan niin ylpeitä juuristamme. Kiteeltä ollaan kuitenkin bändinä lähtöisin ja tänne on aina hieno palata.

Tuoreella, viidennellä levyllänne Oncella ei ymmärtääkseni ole mitään omaa sen erityisempää teemaa siihen tapaan, kuten aiemmilla levyillänne on ollut?
- Ei oo mitään teemaa. Siellä on 11 ihan omaa tarinaansa ihan laidasta laitaan. Omia päiväkirjasivuja, sieltä intiaanien historiaan. Löytyy fantasiateemaa tai sitten juttuja Karhu-baarin elämästä. Tosielämän tapahtumia ihan laidasta laitaan. Levyllä ei oo minkäänlaista linjaa. Ei lyyrillisesti saati musiikillisesti.

Miten uskot uusien biisien toimivan livenä tulevilla keikoillanne? Soihan levyllä taustalla 52-henkinen orkesteri ja massiivinen kuoro. Miten ne saadaan toimimaan keikalla?
- Taustaäänet tulee keikoilla ihan minidisciltä. Biisit ainakin treeneissä toimii ihan helvetin hyvin, että niissä ei ole mitään ongelmaa. Mutta tosiaan tuo minidiscin käyttö on ihan pakkopullaa, koska minun mielestäni on huijausta vetää biisit ihan eri tavalla livenä, kuin ne levyllä on. Ja kun nyt ei oo mahdollisuutta tuoda sitä orkesteria ymmärrettävistä syistä, pakko turvautua niihin nauhoihin, ja koskettimia soitan niin paljon kuin mahdollista. Ei kahdellakaan kädellä pysty aina soittamaan kaikkea.

- Ja ensinnäkin tämähän ei siis missään nimessä ole playback, koska viisi ihmistä soittaa tai laulaa koko ajan livenä. Se, mikä siihen tulee päälle, on ainoastaan mauste. Ja toisekseen tää ei ole mikään helppo ratkaisu. Jengi voi kelata, että onhan se helppo vetää niitten taustanauhojen kanssa, mutta se tekee homman vieläkin vaikeammaksi. Improvisaatiolle jää vähemmän tilaa. Rumpalin pitää mennä klikin kanssa koko ajan. Jukka (Nevalainen) jos missaa yhdenkin klikin iskun, se on koko biisi metässä.

Mitä sanoisit laulajanne Tarja Turusen äänestä? Sehän vedettiin Oceanbornin aikoihin lähes äärimmilleen, mutta eikös nyt tämä klassisempi tyyli ole jäänyt enemmän taka-alalle?
- On ja se on ihan tarkoituksellista. Eihän sitä kukaan jaksanut enää kuunnella. Kolme levyä tehtiin sillä tyylillä ja Tarjan ja kaikkien muiden kanssa tultiin siihen tulokseen, että haetaan vähän uutta tatsia siihen. Tarja on äärimmäisen monipuolinen laulaja ja pystyy vetämään melkein mitä vain. Haluttiin vaan sitten käyttää erilaisia kikkoja, mitä se pystyy laulamaan. Century Childillahan se oli ihan poppista alusta loppuun, mutta tällä uudella levyllä on otettu enemmän sitä lyyrillisempää laulua takaisin Oceanbornin tyyliin. Korkealta ja kovaa mennään jälleen. Tarjan laulusuoritukset uudella levyllä on olleet minun mielestä aivan uskomattomia. Siinä kuuluu semmoinen rentous, iloisuus, taito, tunne, herkkyys ihan eri tavalla, kuin millään muulla levyllä. Se tyttö pisti kyllä parastaan tällä kertaa.

Entä Marco Hietalan laulu? Sehän on ilmeisesti myös vedetty vielä pidemmälle kuin Century Childilla.
- No sitä on vähän enemmän ehkä kuin Century Childilla. Marco vetää neljässä biisissä sooloa ja duettoa Tarjan kanssa ja sitten vielä parissa laulaa taustoja. Se on hyvin sellainen arka aihe. Sitä tekis ehkä mieli käyttää enemmänkin, mutta se voima Marcon äänestä häviää, jos sitä käyttää Nightwishissa liikaa. Sen takia sitä pitää vähän jarrutella. Se tuo hienon lisän muutamaan biisiin, tällaisen shokkiefektin. Mutta Tarja on kuitenkin kasvot ja ääni bändissä.

Kuvasitte kevättalvella Antti Jokisen kanssa Nemo-videon, joka on todella maailmanluokan video ja varmasti hienoin, jonka olette koskaan tehneet, mutta eikös tällä yritetty myös hieman valloittaa Amerikkaakin ja päästä jopa MTV:iin. Mutta miten kävikään?
- Niin, siinä on lunta ja ne ei sitä kesällä MTV:llä näytä. Paitsi joku takaportti siinä kuulemma on. Esimerkiksi jos levy menee ykköseksi Saksassa, niin pakkohan sitä on näyttää. Vivalla se kyllä pyörii. Mutta tuo MTV on muutenkin niin täynnä paskaa, että ihan sama.

Promootioon ja myös tähän musiikkivideoon käytettiin aivan järjettömiä summia rahaa. Onko taivas enää kattona nyt?
- Siis ensinnäkin se raha mikä pistettiin, se meni kaikki hyvinkin hyödylliseen. Joku saattaa kuvitella, että siellä on ulkomaalainen tuottaja nimen takia, mutta meillä ei ole mitään sellaisia. Kyllä jokainen sentti siitä 200 000 eurosta on mennyt aivan asiaan ja tarpeelliseen.

Mutta entä mieltä olet Nuclear Blastin panostamasta rahamääristä Nightwishin mainostamiseen ja muuhun promootioon? Summat ovat erittäin korkeita ja promootiota tehdään lukuisilla eri tahoilla.
- Se on erittäin imartelevaa ja lupaavaa. Kun mie näin sen niiden markkinointibudjetin, ei voinut kuin ihmetellä. Toivottavasti tuo tulosta.

Oncea ei ole vielä haastattelun teon aikaan julkaistu, mutta monia varmasti kiinnostaa, mitä Nightwishin tulevaisuus tuo tullessaan. Säveltäjämestari Holopainen ei ole käyttänyt vieläkään kaikkia paukkujaan. Juurille ei kuitenkaan olla vielä palaamassa, eli jonkun verran eri puolilla suitsutettua nuotiolaululevyä ei siis ole ainakaan seuraavana tulossa.
- Mie en voi vielä sanoa, kun en oo ajatellut tulevaa ollenkaan, mutta pitää käydä tekemään biisejä ja katsomaan, mitä siitä tulee. Mutta kuten sanottu, kyllähän tuosta voi vielä isommaksi pistää, mitä tää Once on. Orkesterista voi ottaa vielä enemmän irti ja kuorosta myös. Nythän siinä oli "vain" 52 tyyppiä siinä orkassa. Että pistetään puolet lisää ja kuoroa kymmenen kertaa isommaksi ja katsotaan, mitä tulee. Mutta en tosiaan osaa sanoa yhtään mitään vielä.

Nightwish on viime aikoina saanut myös jonkun verran epäolennaista kritiikkiä mm. omien kotisivujenne keskustelupalstalla. Itse kerroit aiemmin julkisesti, että olet lopettanut siellä vierailun kokonaan.
- Mie lopetin sen, enkä käynyt moneen kuukauteen. Mutta tämän uuden levyn myötä houkutus oli liian suuri ja oon taas ruvennut käymään kattomassa, mitä ihmiset ajattelee. Miulla oli muutaman kuukauden tauko, etten todellakaan käynyt siellä. Siellä puututtiin niin epäolennaisiin kohtiin bändissä ja se oli niin asiatonta kritiikkiä, että tuli vaan semmoinen tunne, että nämä muutamat ihmiset luulee omistavansa bändin, eivätkä oo mihinkään tyytyväisiä, mitä me tehdään. Nightwish on mun oma rakas lapsi, ja jos sulla olis vaikka oma pikkulapsi ja joku tulis sulle kadulla sanomaan, että onpas ruma - et sie sitä ohita noin vaan.

Mikä on oma mielipiteesi suomalaisten metallibändien menestyksestä ja asemasta maailmalla?
- Suomalaisista metallibändeistä on monella oma identiteetti. Ainakin jos kuuntelee jotain saksalaisia bändejä, se on se yks bändi ja kerrot sen kymmenellä, jotta saat sen paikallisen skenen. Suomalaiset on keksineet näille omille bändeilleen ihan oman jutun. HIMillä on tää love-metal, joka on uusi juttu. Nightwishilla on tämä, mitä kukaan ei oikeastaan ole nimennyt. Apocalypticalla on ihan oma juttunsa, hyvät sellot. Waltarilla on esimerkiksi ihan ihmeellisiä juttuja. Amorphis on hyvä. Kaikki kuulostaa helvetin hyvältä, mutta ne on kuitenkin ihan oma uniikki juttunsa. Metalli on meillä suomalaisilla verissä!

Entä mitä aiot tehdä seuraavaksi ja mitä haluaisit sanoa Imperiumin lukijoille?
- Mie lähen nyt nukkumaan. Ja Imperiumin Mapelle terveisiä ja kiitokset Oncen levyarviosta. Se oli imartelevinta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Tulostan ja kehystän sen aivan varmasti.